Neue Slowenische Kunst

Neue Slowenische Kunst (saksaa, suom. Uusi Slovenialainen Taide) eli NSK on vuonna 1984 Jugoslaviassa (nykyisen Slovenian alueella) perustettu taiteilijaryhmä, joka julistautui vuonna 1992 itsenäiseksi mikrovaltioksi.^[2] Valtiolla ei – suurlähetystöjä lukuun ottamatta – ole kolmiulotteista maaperää, vaan se sijaitsee ajassa. NSK:ta onkin kutsuttu maailman ensimmäiseksi globaaliksi valtioksi.^[3]

NSK:n perusti kolme erilaista taiteilijaryhmää: Laibach (musiikki), IRWIN (kuvataide) ja Gledališce Sester Scipion Nasice (teatteri, vaihtoi nimensä vuonna 1987 muotoon Gledališce Rdeci Pilot ja vuonna 1990 nykyiseen muotoon Kozmokineticni Kabinet Noordung).^[4] Joukkoon on liittynyt tai sen keskuudessa on syntynyt myös muita toimintaryhmiä: Novi Kolektivizem (grafiikka), Retrovision ja Kinetikon Pictures (elokuva) sekä Department of Pure and Applied Philosophy (filosofia).

IRWIN-taiteilija Miran Moharin mukaan saksan kielen käyttäminen NSK:n nimessä johtuu kaksoismerkityksestä, joka saksan kielellä oli Jugoslaviassa toisen maailmansodan jälkeen: se oli miehittäjien kieli, mutta toisaalta myös kehittyneen kulttuurin ja filosofian kieli.^[5]

Jugoslavia hajosi 1990-luvun alussa, mikä vaikutti NSK:n ainutlaatuiseen metamorfoosiin taiteilijakollektiivista valtioksi. Taiteilijat tekivät siis ryhmästään kotimaansa. Laibachin puhemies Ivan Novak onkin sanonut, että yhtye edustaa maailmalla NSK-valtiota virallisesti ja Sloveniaa epävirallisesti.^[6]

NSK ei yleisesti tunnettujen standardien mukaan ole tosiasiallisesti valtio, sillä siltä puuttuu mm. valtaa käyttävä hallinto, valuutta ja maantieteellinen sijainti. Tosin sillä on lyhytaikaisesti ollut maa-alueita NSK-aiheisten tapahtumien yhteydessä ainakin Berliinissä lokakuussa 1993 ja Sarajevossa marraskuussa 1995.^[7][8] Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin Naton joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla.

Mainituista puutteista huolimatta NSK:lla on eräitä piirteitä, jotka tavallisesti liitetään suvereeneihin valtioihin. Näistä tunnetuimpia ovat NSK:n omat passit, suurlähetystöt sekä kansallislaulu The Great Seal. Internetistä NSK:n passin voi tilata kuka tahansa. Passeilla on ylitetty valtioiden välisiä rajoja, vaikka tämän ei juridisessa mielessä oikeastaan pitäisi onnistua.^[9] NSK:n passin omistaminen merkitsee vain NSK:n kansalaisuutta, ei NSK-taiteilijakollektiivin jäsenyyttä. Suurlähetystöjä NSK-valtiolle on avattu ainakin Moskovassa, Gentissä ja Pekingissä.^[10][11][12] NSK:n suurlähetystöt ovat kuitenkin yleensä varsin lyhytaikaisia ja niiden asema on diplomaattisessa katsannossa täysin epävirallinen, sillä yksikään maa ei ole tunnustanut NSK:n itsenäisyyttä. Kansallislaulu The Great Seal julkaistiin Laibachin Opus Dei -albumilla vuonna 1987, jo ennen kuin NSK julistautui valtioksi. Yhtye julkaisi kappaleesta hieman erilaisen, NSK-nimisen version vuonna 2006 ilmestyneellä Volk-levyllään.

Kaiken kaikkiaan termi mikrovaltio kuvaa NSK:ta selvästi paremmin kuin valtio. Tästä huolimatta jälkimmäistä sanaa käytetään NSK:sta puhuttaessa yleisemmin.

Elokuussa 2003 NSK:lla oli lyhytaikainen suurlähetystö Helsingissä useita mikrovaltioita esitelleen Amorph!03-tapahtuman yhteydessä. NSK:ta edustamassa olivat tuolloin ainakin Peter Mlakar ja Darko Pokorn. Lisäksi Laibach esiintyi Helsingissä tapahtuman aikana.^[13]

Ensimmäinen NSK:n kansalaisten kongressi järjestettiin Berliinissä lokakuussa 2010. Tapahtumaan osallistui useita, toisistaan riippumattomia delegaatioita. Kongressissa kartoitettiin kansalaisten näkemyksiä mikrovaltiostaan ja suunniteltiin sen tulevaa kehitystä.^[14]

1. ↑ nskstate.com: NSK Electronic Consulate in New York times.nskstate.com. 8.12.2013. Viitattu 12.12.2013. (englanniksi)
2. ↑ NSK Times: About NSK times.nskstate.com. 2010. Viitattu 25.10.2010. (englanniksi)
3. ↑ Interrogation Machine: Laibach and NSK (kirjaesittely) 2005. The Deuce of Clubs Book Club. Viitattu 25.10.2010. (englanniksi)
4. ↑ Campbell, Donald: NSK - Neue Slowenische Kunst The Unofficial Laibach Site. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
5. ↑ Mohar, Miran: Why Neue Slowenische Kunst in German? e-flux. 2014. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
6. ↑ Ferfolja, Gordon: Laibach in Toronto theSlovenian.com. 2004. Vse Slovenski Kulturni Odbor. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
7. ↑ Laibach: NSK Staat Berlin laibach.nsk.si. Arkistoitu 18.7.2009. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
8. ↑ Laibach: NSK Država Sarajevo laibach.nsk.si. Arkistoitu 18.9.2008. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
9. ↑ nskstate.com: NSK Passport Holders nskstate.com. Arkistoitu 6.1.2010. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
10. ↑ nskstate.com: NSK Embassy Moscow, 1992 nskstate.com. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
11. ↑ nskstate.com: NSK Embassy Gent, 1993 nskstate.com. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
12. ↑ nskstate.com: NSK Embassy Bejing, 1994 nskstate.com. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 9.6.2009. (englanniksi)
13. ↑ MUU ry: Amorph!03 > Summit of Micronations > NSK muu.fi. 2003. Arkistoitu 18.6.2008. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
14. ↑ nskstate.com: First NSK Citizens' Congress, Berlin 2010 nskstate.com. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 25.10.2010. (englanniksi)